Ylle kuihtuneen ajan ajatusten

Suru on valloittanut kaiken. Siellä mistä hyvyyden ilot on pois ajettu. Tuulet syöksyvät avoimesta haudasta Viiltäen jäisenä kunnes viimeinen Valon kipinä on sammutettu. Muistakaamme surunkelmeä hautajaiskuu Jonka katseesta enkelit turhaan etsivät sääliä. Ajattoman kunnian ja kylmän loiston ajat Kun Kuolema korjasi satoaan. Me olemme synkän mahdin hovi, Silmän suuruuden hallitsijoita. Ikuisen mustan taidon kantajia. He, jotka tuovat kristityille kuoleman. Me olemme Paholaisen ritareita, Hiidentornin musta Mahti, Jonka alle Hänen tuhonsa Voimat suotiin. Nämä ajat muistissamme käymme sotaan, Viimeiseen, surumustan taivaan Ja talven lumien ylle. Uusi saatanallinen todellisuus, Elävä saatanallinen unelma, Meidän Mahtimme Kuolemassa. Lojuu kristinusko nyrkin murskattua Sen elämäntahtoisen heikon kallon.