...Jeesuksen verestä

Kaikki kerran valkoinen yltänne… Kerään itselleni ja heille Rinnallani poltamme kylmän muiston. Niistä haavoista jotka nauloilla Aikaan saatiin herramme mahdin Naulatessa Kristuksen. Jeesuksen verellä värjäytyneet vaatteenne Aina ikuisuuteen puemme yllemme. Aina ikuisuuteen… Viha on virrannut Tuomiopäivän Sielujen surusta. Synnyinkasteesta Mädät kallonne murskataan joukostamme, Ei sijaa elämälle, ei tuntumaa toivoon. Inhon ja julmuuden miekka on syvällä lihassanne. Sielunne liekkeihin, virtoina avoimista Haavoista ylle hautojen, tuhannen jos toisen Jeesuksen oppiin kerran turvanneen. Kaikki hänestä on poissa, Kahdentoista ensimmäisen Kuoleman poishuuhtomana Hautausmaiden tulissa. …Ja yllämme vaatteenne, ilman kristinuskon tahraa ja valhetta vaikka miekanviiltämät, ja vaikka värjätyt Jeesuksen verestä.