Sydänkuoro

Yö on läsnä vahvana, tähdettömän kolkkona Kukaan ei pysty näkemään vültoja lihaan lämpimään Viimeiset sanat haihtuvat vaitonaiseen pimeyteen Ja varjot yhä nukkuvat heräävät pian hurmokseen Veri kutsuu, vittelee rajan taakse, syleilee Ikuisuuteen, hämärään, Aamutähden vihkimään Kylven kuolemassanne virvoittaen vanhan sieluni Strigoi keskuudessanne, yö peittää julmuuteni Juo ja juovu laillani Juovu murhassa kanssani Tuhansien ruumiiden äärellä Vaienneiden sydänten äänellä Sielunmessujen kuollut kuoro Kaikuu kaukaisuuteen Tuhansien ruumiiden äärellä Vaienneiden sydänten äänellä Ikuisuuden kylmä ääni virtaa suonissani Kuoleman musta mahti kulkee kaikialle kanssani Varjoina hautuumailla, usvana puiden katveessa Yön siivin kuutamossa, mustan veren voideltuna