Merkuriana

Haudanhämärästä kuivaan pimeyteen Öiseen vapinaan ja mustaan horrokseen Vaivun tuntemusten tuomaan humalaan Juovun kylmyyden ja syksyn tulemaan vanhan kivisillan, tumman veden virtaavan Puisen laiturin ja muistomerkin uhkaavan Silmät suljettuina näen taakse päivien Hetkiin joista löysin katseen tähtien Merkuriuksen veri virtaa Vuotaa yli maljani (ja) Sinetöi sen sydämeeni Huulilleni voitelee Merkuriuksen rytmi tempa Syke saattaa tajuni (ja) Asettaa sen kämmenellesi Hengityksen viettelee Merkuriana... Kivi allani saa ihmispainon taakakseen Öinen äskel kaikuu hiljaa huomiseen Jokin on nyt toisin, tunnen, tiedän sen Ikä painaa luihin teot ihmisen Kuulen sateen ropinan ja kello raksuttaa Harmaan arjen airut aamun kirjoittaa Syksyn sävel pitää kiinni mollistaan Merkuriana virvoittaa sielun unestaan