Kärsimyksin vuoltu hänen valittuna äänenään

Kun tuhka ryöppyää taivaalle Syvältä helvetin uumenista Kun varjot nousevat raiskaten Pyhät symbolit valosta Kun pappi saa verta juodakseen Omien lastensa kurkuista Kun savu katoaa pimeyteen Palavan kirkon raunioista Kun maa on jäätynyt ikuisesti Pimeyden purkaessa raivoaan Kun enkelit kuolevat tuhannesti Kerran palvelleina jumalaa Kun mikään kärsimys ei vapauta Ihmistä maallisesta piinastaan Kun kerran langenneena herramme Ei enää koskaan luovuta kruunuaan Mestarimme opetukset saavat äänen uuden Hänen filosofiansa uuden tilaisuuden Ihmisyyttä rakastava usko jeesukseenne Poljettuna mutaan, maahan lankee kyyneleenne