Hel

Ikuisesti on kirottujen talvieni valtakunta Ollut Pohjolan myrskyissä. Maillani ei Paista aurinko lämmittäen, yö on ikuinen Kuutamoineen. Lumimainen jää, kylmä peili, Kauniimpaa ei olekaan. Lumen peittämät rinteet, Laakeat ja metsät... Rakkainta Minulle. Joka yö laulavat lapseni minulle kuun Hymnejä, ulvovat sen kauneutta. Silmäni Lepäävät talvimaisemissa, sieluni niissä Ylväänä vaeltaa. Turinsissa valtakuntani Tunnetaan nimellä Hel. Lumen, jään ja Pakkasen ikuinen, muinainen maailma.