Vihaa

Olin minä tähän palavan kastin murhapolttoapunani avaa lahja isken ja vihatun maailman taloja kaataa Ja Vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa. Eikä ole todellista miten haluan pahaa. Eikä ole todellista miten pelkään rauhaa. Kiristän siteen työlaturista pois, pahimman ystävän veitsen selkääni soit, sano. Sydän itkee surua, naurusi näen. Ja Vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa. Eikä ole todellista miten haluan pahaa. Eikä ole todellista miten pelkään rauhaa. Ja Vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaa. Eikä ole todellista miten haluan pahaa. Eikä ole todellista miten pelkään rauhaa.