Unohduksen puistossa

mullan kultaamat muistot varjoon maatuneet puistot ja se unohduksen tuoksu joka huokuu, huokuu meistä silmien maalaamia kaaria hopean laulamia aaria ja se kylmyyden hinta joka maksettiin, maksettiin meistä tässä nyt jähmettyneinä iäti pettyneinä seisomme ja huutomme se kaikuu, se kaikuu veressä kuivuneen lähteen nostaa kosto katseensa tähteen ja se petetty enkeli se muistaako, muistaako meitä eleet, petokset ja valheet vihan harmaamat halmeet ja se ikuinen lupaus joka odottaa, odottaa meitä