Unholan urut

Kourasta tuntee kämmenen ryhdistä het' suoraselkäisen Akanoita jyväin kovat kyljetkin kavahtaa Sana on miehen mittainen, se luista ei vaikka kultainen on kivetyksen alla kutsuvan kulkueen Odottanut olen tulevaa, odottanut olen, nyt kulutan mennyttä aikaa jota uruilla unholan juhlitaan Vastuu ei avaa aapistaan mielipahaa sitä saada tavaamaan Muistomerkkien päät paikoilla kokonuottien Kilvan hopeitaan kiillottaa, jotka pelkin palkein hiillostaan puhisevat saamatta kuloa kaimoineen nousemaan Odottanut olen tulevaa, odottanut olen, nyt kulutan mennyttä aikaa jota uruilla unholan juhlitaan Odottanut olen tulevaa, odottanut olen, nyt kulutan mennyttä aikaa jota uruilla unholan juhlitaan Ja kun ajattelen kuolemaa ajattelen sitä, mitä saanut en milloinkaan aikaan ja mitenkä minua huomenna soitetaan - uruilla unholaan…