Terävin veitsi

Kaksi majakkaa Ja välissä samettimeri Syksyinen kuohu Ja tähtien varjot Valo kuroo kiinni Eetterin säikeitä Kohtaaminen veden yllä Päättyy ohitanssiin Ilma kuin uhrilahja Joka miekoilla silvotaan Tyhjyyden verta Olemattomille jumalille Ystävien ja rakastavaisten Sielujen sotajoukot Käyvät taisteluun Vihasta, rakkaudesta Mitä välissä, mitä väliä? Kuolema ei kysy syytä Sanat puhuvat Mykät kuiskivat takaisin Jossain karjahdus Maailmaa ravistaa Ei tämä kausi lopu Koskaan, tuskin koskaan Miksi siksi antaisimme Kuolleiden levätä rauhassa? Kiertely on verisintä Hiljaisuus äänekkäintä Ja terävin veitsi pysyy tupessa ainiaan