Syysvedet

Vain sumu joella soutaa harsoairot vettä tuskin koskettaa Syys pois omansa noutaa kesän helmat matkalaukkuunsa laskostaa On hetki, jolloin ajan soisi lentää, pyytää mukaansa ja sielua keventää Taas laillasi tanssii usva uljas, järven valkeaan verhoaa Hiipuvan suven viime valssiin ventovieras julkeaa kumartaa On hetki, jolloin kuulasta unta tuijotan, leijailevaa kuolon lunta Ota syliis tämä yö sinun annan sitä kantaa syksyisen veden rantaan jonka viivaa kerran kaksin kuljettiin Niin käy kaikki paremmaksi emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin Viileän elokuun viileä, öinen poski Silkkisen sinen haituvaa silitän Viileän elokuun viileä, öinen poski vierittää vesiänsä mutta ilman ikävää On hetki jolloin samaa unta tuijotan, leijailevaa kuolon lunta Ota syliis tämä yö sinun annan sitä kantaa syksyisen veden rantaan, jonka viivaa kerran kaksin kuljettiin Niin käy kaikki paremmaksi emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin Syksyisen veden rantaan, jota kerran kuljettiin Emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin