Opas

Eteisen ovea raapien Palasi koirankyntinen Olin kutsunut opasta Halusin erästä seurata Pyysin nyt vapauta Minutkin tästä kivusta Ole suruni kantaja Äkkisuruni kantaja Ole syvään painona Äkkisyvään painona Kultainen noutaja Ystäväin lohduta Läähätti rinnallain Kuin käärme rinnassain Lähti matkaansa kuin haluten lausua Olet oleva ihminen Ikäsi yhtä yksinäinen En voi luoda lohtua Ei kuolo kanna kohtua Et voi kanssani paeta Vaadin pelkoa Velkaa, taakkaa Vaadin kaunaa Menneisyys elää Jos suru puree kipeää Et ole noutajan oma