Oman käden teuras

Olen kyllästynyt tähän valoon joka silmiäni arastaa Olen kyllästynyt tähän ympäröivään maailmaan Sateisesta ikkunasta luon katseen kaukaisuuteen Näen vain paljouden kaikkea, jota en tahdo nähdä Mielessäni vain hengen riiston halu, joka syvästä vihastani kumpuaa En sääli edes itseäni kun terävä terä leikkaa Vihaan itseäni yhtä paljon kuin ympäröivää maailmaa Näkemykseni pysyköön omina, ei mitä muut ymmärrä Vain radikaaleimmat teot saavat katseet kääntymään Huuto sisäisestä tuskasta et auta, leimataan hulluuteen Luontokin pilkkaa, ihmisen irvikuva jäätyy verisenä hankeen