Muinaisen valon hehkussa

Routaisesta maasta, vainajalasta nousen ylle tähtien Kaiken ajan loputtua näen maailmankaikkeuden Kuolemasta karkoitettuna, elämän hylkäämänä Tähtisumun varjossa alkutiedon lähteellä Metsänkulkija - ikuisesti vaeltaa Kalmankantaja - valottoman polun taa Muinaisen valon hehkussa polku piilotettu Unohdettu kallis määränpää Kuulen kutsun kadonneen, se kohtaloni määrää Olen matkaava ajasta ikuisuuteen Kuljen muinaista polkua yksin Herrani valossa Metsän hengetön tuuli hiljaa kuiskailee Kertoo ajasta ennen alkua Kirottu aaveena vaeltamaan Metsänkulkija on nimeni käyn kohti pimeyttä