Metsästäjä, I Metsästäjä

Sarvikkokalloa kruunuksi Manalaan Taljaa lautaksi majasta Tuonelaan Metsästäjä oli jahtaava läpi elämänsä Suden kuussa tai kultaisen kajossa Valosta viis, tulenaan sydäntalvensa Takoi ensin liekin Sitten vei elämän Tahtoi elämän pään On sota sisällään Kauriinmetsästäjällä Perintönä isältään Orion taivalmerkiltään Ja kun tähtäimeen sai kruunupään Aseensa pois päin käänsi Hävinneenä jo metsään mennessään Pois päin kääntyi Hiljenneenä metsään mennessään Jos kotiimme polkunsa johtaisi Siellä jahtaaja levolle löytäisi Monelle meistä ehjemmän elämän Vaan ei petoa erota sarvistaan Metsästäjä ei avaudu arvistaan Soisin ääneensä kuulla jotta ymmärtäisin Milloin saa taival pään