Menetyksen laulu

Öisen taivaan kuningatar musta joutsen suruvirren laulaa taivaan itku metsän täyttää rikkoo synkän hiljaisuuden Syvyydestä kutsu kaikuu käy täältä portti tuonelaan musta vesi eloton väsynyttä ruumista hyväilee Varjot tanssii yllä unohdetun saattaa sielun kadotukseen Laulu menetyksen, laulu kuoleman kadotukseen eksyneen tuomitsee hautapaikka kuusimetsän kehystämä leposija lohduton ei täällä tuulet puhalla ei laula kuikka ulapalla mustan lammen syvänteessä on koti kalmankantajan Elämässä petetty, kuolemaan johdatettu polun päässä portti viimeinen leposija alla taivaan mustan, kuun mustaan lampeen käyn ikuisesti nukkumaan