Kukaan ei niittänyt tätä viljaa

Kukaan ei niittänyt tätä viljaa Korret jäivät syyttäviksi muistoiksi Kuolleen naisen suortuviksi Kalpean ihon kuolinliinaksi Kaikki haaveet rauenneet Kaikki siemenet kuivuneet Parempi näin kuin jatkaa Tätä matkaa Samalla tavoin pidätän hengitystä Pyrin syyttämään elon virtaa Olen patsas ikkunassa Vaiennut haamu Sivu joka lopulta repäistään irto Kukaan ei nostanut tätä maljaa Se jäi pöydälle ulkoilmaan Täyttyi syksyn lehdillä Jäätyi kiinni kuin väsynyt lintu Samalla tavoin pysyn paikoillani Muovaan ilojani ja surujani Pian ne löytävät muodon Joka voidaan sivuun nostaa Pölyssä enää hiirien haamujen jäljet Lattialla tyhjät kalenterinlehdet Ikkunassa kuurankukkatarhassa Yksi maatunut käärme Yksi toteutunut toive