Korkeat kotkain tiet -twist

Kohtasin Kotkan tiellä ruusun matkallani etelään Kauniin vaan puolikuolleen ruusun jospa sen saisin elämään Sateita luokse saattelin, kuohkean mullan kumosin se juurelle turhaan, niin pois kuihtui, lakastui Rannalla viiden vuolaan virran haukkoi kala henkeään Kulki vain siima läpi rinnan, suomusti kirjokylkeään Solmut verkoista selvitin, siimat hampailla hamusin, vaan jälleen niin turhaan, silmistä valo katoaa Sateet saapuvat varjot mukanaan hetken huuhtovat, varjot katoaa kunpa voisin jäädä, hengähtää neula kompassin osoittaa vain… Eteenpäin Kotkan tietä jatkoin neulan suuntaa seuraten Hetkeksi iltatähteen katsoin, pyysi luokseen viittoen ”Et ruusuja saa kukkimaan, kaloja kanssas kulkemaan, se työtä on turhaa, täällä vain varjot lankeaa” Sateet saapuvat varjot mukanaan hetken huuhtovat, varjot katoaa kunpa voisin jäädä, hengähtää neula kompassin osoittaa vain etelään Korkeita kotkain teitä kuljen, korkeita kotkan teitä Korkeita kotkain teitä kuljen, korkeita kotkan teitä Korkeita kotkain teitä kuljen, korkeita kotkan teitä Korkeita kotkain teitä kuljen, korkeita kotkan teitä