KLV -

Kun olin metallinkirkas perkele, puhuit rakkauden äänellä. Siemeneni sinuun ahtaessani kiltit sinisen pimeyden päitä. Kun kuu muuttui mustaksi lempeät sanat kuolivat. Manoilla minua purit korvaan, miehuuttani madalsit. Laskin karhun sinun päällesi. Luonto oli kostoni airut. Polttava kipu perseessäsi, se oli minun tahtoni. Kun sinä kuolit minä synnyin. Sinun pahuutesi oli mennyt. Annoin sielusi painua unhoon. Muistosi iskin rautaan. Tiedätkö mikä olet? Tiedätkö mikä olet? Tiedätkö mikä olet ja tiedätkö mikä olen? Tein minä kanteleeni raiskatun naisen lapaluista. Kauniisti soi sävel, kauniisti surun murtaa. Kanteleeni lauloi vihaa.