Kaisloja

Laiturin nokalle käy istumaan Vaik illaksi luvattu myrskyävää taivas on kuin ei tietäisikään Rauhaisa tuuli selällä veen Aamulla verkot laskettu on kohdalle talvisen avannon Kengän nauhat kastuu loppukesän laineisiin Toisella rannalla kuuluu saatuna saalista Äänet liikuta ei istujaa tuulikin heiluttaa ainoastaan - kaisloja Lokkien parku kaukana soi Airosta pahaksi onnekseen tikku uponnut on kämmeneen Rannassa taivaan on viel selkeää Päivä edennyt pitkälle lie uutinen aamuinen aatoksiin vie Paidan kaulus kastuu loppukesän kyyneliin Ilme on vakava kuin laineissa kuplia Asiat vanhat taas pulpahtaa vedestä kurottautuu poimimaan nipun - kaisloja Ilta hämyllänsä muistuttaa Aika nostaa verkot jo on kun suunnan saa säteiltä auringon Vaivalla soutaa mies venettään Mielessään merkin kohdalle saa asiaa aamuista ei milloinkaan Airot vanhat kastuu loppukesän laineisiin Myrsky ei tullutkaan, niin taivaskin tavallaan Tuo olkapäänsä lohduttamaan tuuli ajanut rantaan nipun - kaisloja