Kaaoksen partaalla

Sulassa sovussa sysi ja viti Kietoutuvat toisiinsa Tyhjällä taivaankannella Ne esittävät tanssinsa Hyrrä rikkoo ääriviivat Repii verkon riekaleiksi Yön tuoksu, tuonen virta Laskee nyt taivaaseen Kuunsäteinen veitsi pistää Rosoreikiä kankaaseen Suuren tiedon kuvionnit Tarttuvat laihaan ranteeseen Ja mina jään Tähän pyörteen vangitsevaan silmään Eikä mitään Voi enää tuhota tai synnyttää Etkä uskonut tämän päivän koittavan Et uskonut kaaoksen voittavan Myrsky rikkoo seinähirret, Repii mullan tomuksi Kalman haju, haamun varjo Palaa nyt menneeseen Ja mina jään Tähän pyörteen vangitsevaan silmään Eikä mitään Voi enää tuhota tai synnyttää Et nähnyt sutta lampaan vaatteissa Et nähnyt mitään, olit kateissa