Jalkamies

Kolonnan kyydistä jäätiin eikä tienoossa tuttua näy vain sääsket ne kimpussa häärii niin outo se sävel mi oksissa soi ja vaik linnutkin sinessä ilakoi Minä tervehdin levottomuutta Teitä tuttuja monta vaan viitat vieraita lie voi matkaajaa onnetonta kun ulkopuolelle tarinan jää mitä kertoilevat kuuset keskenään Minä tervehdin yksinäisyyttä Lomassa suojaisan lehdon jossa vartensa suoraksi saa minä vaipuisin sammalen kehtoon ja nukkuisin aamulla herroiksi vaan jos ei yö olis rengikseen palkannutkaan niinpä levolle hyvästit heitän ja tietäni jatkamaan lähdin yks aatoksein ainoain ja taivaskin tuhansin tähdin minut ohjastaa oikeaan kulkemaan tuttu hahmo siel kättään jo heiluttaa Minä tervehdin tulijaa tummaa