Iltatähden rusko

Ystävä kallis täällä piilossa mulla, syrjässä sykkysydämen lämmön se antaa, suuret huoletkin kuulla, vängällä väen vaatii vaivaisen Ruskeat silmät niinkuin tähtöset loistaa, loistaa ja matkaa johdattaa ja väsyneenä vasten olkaansa saa kuin saakin levolle torkahtaa - torkahtaa Kun köynnökset kaartuvat päittemme ylle, tuulilta toisilta suojaamaan vaivoiksi äityneet harmitkin kyllä, saatetaan autetaan alle maan Niin ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin - tarhoihin Joskus jos matkani arjeksi eksyy, ryhtiä suorempaa tapailen on turva ja lohdutus hetkessä täällä, syrjässä sykkyräsydämen Siis ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin - tarhoihin