Ihmissokkelo

Kolme kaunista, kaksi hyvää Mikään ei ole sinulle pyhää Lupaat kuun, taivaan ja tähdet Istua viereen ja silti lähdet Tuoksustasi huumaantuneena Sanoistasi humaltuneena Kumarrun ja suutelen joka varpaan Kumarrun ja lankean vanhaan ansaan Sinä, sinä annoit sanasi Ja sinä, sinä petit sanasi Sanot tätä, tarkoitat tuota Lupaat onnea, aiheutat huolta Päälleni sataa elämän vettä Minä tajuan että, tajuan että Hukun jos en itseeni saa uskoa lainkaan Hukun jos en näe mitä itse saisin aikaan Tahdo en takertua sinun hihaan Tahdon uskoa henkeen, uskoa lihaan Sinä, sinä annoit sanasi Ja sinä, sinä petit sanasi On hyvä ihmisen itseään rakastaa Vaikkei käytöstään saa sillä selittää On syytä ihmisen itsensä tunnustaa Ettei elä jonkun toisen elämää Sanasi, sanasi, sanasi, sanasi sinä annoit Sanasi, sanasi, sanasi, sanasi sinä petit Ei ole tärkeintä etsiä onnea Tärkeämpää onkin elää etsien oikeutta Jos osaa etsiä ja löytää oikeutta Tietää syynsä miksi elää Löytää myöskin onnea Sinä, sinä annoit sanasi Ja sinä, sinä petit sanasi Sinä, sinä annoit sanasi Ja sinä, sinä petit sanasi Sanasi, sanasi, sanasi, sanasi sinä annoit Sanasi, sanasi, sanasi, sanasi sinä