Hopeisen kuun sirppi

Talvi päättyy pihalle, jota kaukaa katselen Hanget henkeään haukkovat ranteita viiltäen Pulssi haavan puroksi, puro syliin sulan maan Loppuun asti miettikö tätä meistä kumpikaan Hopeisen kuun sirppi pääni päällä kaareutuu Nauru kantaa pihasta, jota tuomi varjostaa Ilot kuuluvat elämään, suru susia saalistaa Minun laumani täysi on, tuuhea, peloton Vielä kerran soisin, meitä rauha varjelkoon Hopeisen kuun sirppi pääni päällä kaareutuu kunnes putoaa Ja viimein sirppi kuulas kaulaani kietoutuu hopeisen kuun Tuuli yltyy pihassa, jonne enää pääse en Kirje kolkutti oveen ja kertoi etäisyyden Aivan kuin päätänsä, tuomi pudisti oksiaan vaikka hyvin tietää, minut joutuu vielä kantamaan Hopeisen kuun sirppi pääni päällä kaareutuu kunnes putoaa Ja viimein sirppi kuulas kaulaani kietoutuu hopeisen kuun