Hautasaattue

Kaukaisuudessa liekki öistä mustaa syleilee sumuisten lehtojen hautatulet ikuisesti kohti taivasta kurkottaa kaiut hiljaisuudessa, kuolonvirret hautasaattueessa loputtoman kulkueen vaikerointi ilman täyttää Seurakunta vailla johtajaa kohti loputonta vaeltaa kalpeat kulkijat kytevien soihtujen hohteessa matka läpi lopun aikojen, iäti kohti tuntematonta kuolleiden maassa polku usvaan hukkunut Puut vainajien varjostavat lehtoa kauan sitten unohdettuna kuoleman kummuilla uhritulen kipinöissä kadotetut sielut tanssii ylös tähtiin lohduttomat kurkottaa koskaan vapautumatta kuolon ikeet liian raskaana hartioilla painaa Alla sammalpeitteen esi-isien kehdossa ikiunta nukkuu sankari ja varas lopussa arvoton on taakka maanpäällinen lauluissa menneet teot kullataan synnit kadotettujen kuolemassa kuitataan Ruumis vain tuhkaa, sirpaleita luiden kylmässä maassa sielu ikuisesti kahlittu pimeydessä vaeltamaan näkyinä hautajaissaattueelle menneet heijastuu koskematta savuun sekoittuu ja yöhön katoaa Kiviin kaiverretut muistolauseet ajan hammas haaskaa muinaisten aatokset kauan sitten kadonneet tietäjien kirjoissa kuoleman tieto elää kynttilän valossa kirjoitetut sanat kadonneiden kalpean kulkijan huulilla toistuu