Allikko

Este poistuu edestä, on tullut aika olla yhtä kanssa tyhjyyden ja heittää kolikolla Oikein sekä väärin, matkalla hihat käärin Allikkoon Peto on kuin vuori, joka janoaa vain verta rukoilen ja anon pudotessa päin tannerta Tässä jäähyväiset ovat, kun leuat nyt riuhtovat minut Allikkoon Savu piirtää haituvaa ja ruudin tuoksu huumaa lipas täynnä koruja ja mitta vailla tuumaa Varmistin on poissa, minä näissä porukoissa joudun Allikkoon Taas nämä välimatkat käyvät viereen istumaan taas kuiskivat korvaan, pyytävät unohtamaan sinut unohtamaan Ajatus on lämmin, lämmin, harras sekä hyvä nöyryys on yhtä kuin valkea armon jyvä Näytät arvokkaalta, kasvojen hautausmaalta joutuu Allikkoon Aina allikkoon