Ah, ahtaita aikoja

Tähdet meren yllä ensikättelyllä lumoavat kutrit kauniit kauttaaltaan Tähdet meren yllä putoavat kyllä, katoavat katsojaltaan Ei niitä omaksi saa, ei niitä omaksi saa On helppo lahoavan jollan alla olla ja odottaa Ah, ahtaita aikoja Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa Ah, ahtaita aikoja Ja minä öisiä airoja selällä soudan ja minä hämärän kaisloja keinutan Kuitenkaan jäädä ei voi aamun tähden, tähden iäti olemaan Kuten helmat kohtalon ovat ommeltuna riekaleista muiden purjeiden Kuten helmat kohtalon ylös reivattuna valmiina vastatuuliin urheiden …ei niitä omaksi saa, ei sillä että niitä huolisikaan… On helppo lahoavan jollan alla olla ja odottaa Ah, ahtaita aikoja Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa Ah, ahtaita aikoja, Ah, ahtaita aikoja Ah, ahtaita aikoja, Ah, ahtaita aikoja Ah, ahtaita aikoja, Ah, ahtaita aikoja