Ah, ahtaita aikoja

Tähdet meren yllä ensikättelyllä, Lumoavat kutrit kauniit kauttaaltaan. Tähdet meren yllä katoavat kyllä, Rantaviiva katsojalta. Ei niitä omaksi saa, Ei niitä omaksi saa. On helppo lahoavan jollan alla olla, ja odottaa. Ah, ahtaita aikoja! Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa. Ah, ahtaita aikoja! Ja minä öisiä airoja selällä soudan Ja minä hämärän kaisloja keinutan. Kuitenkaan jäädä ei voi aamuun tähden, Tähden iäti olemaan. Kuten helmat kohtalon, ovat ommeltuna Riekaleista muiden purjeiden. Kuten helmat kohtalon, ylös reivattuna Valmiina vastaa tuuli urheiden. On helppo lahoavan jollan alla olla, ja odottaa. Ah, ahtaita aikoja! Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa. Ah, ahtaita aikoja! Ah, ahtaita aikoja! Ah, ahtaita aikoja! Ah, ahtaita aikoja! Ah, ahtaita aikoja!