Aattoiltana

Kynttilöistä lähtee hehku, valo lämmin, havun tuoksuinen Mut tuoksu tulee kauempaa, leijuu takaa toisten ovien Ja hämärtyvä aattoilta mieleen palauttaa kuinka kirkkaammin nuo toisten liekit kajastaa Pimeässä talossa nyt istun ensi kerran yksinään Ilakointi jäänyt on, ei piiri pieni pyöri ympyrää Ja missä itse kuusipuu on, johon nyt taas sais kas, valkoisia enkeleitä oksiin ripustais kas, valkoisia enkeleitä oksiin ripustais Lämmitä ei laatikot, ei rusinatkaan luumukiisselin Riisipuuron jäätyneen nyt verannalta sisään kiikutin Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa vaik parempi kun pysytellyt ois vaan paikallaan ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa vaik parempi kun pysytellyt ois vaan paikallaan