1916 (Motörhead cover)

Poikanen olin kun kutsun mä sain käydä kotoani rintamalle Äiti ei itkenyt, totesi vain muista pukea lämmintä alle Ja me marssimme, tanssimme, kaaduimmekin mutta nousimme isänmaasta Minä iltaruskossa ikäni näin, miltä tuntuikaan se sotilaasta Vapaaehtoisten jonossa seisoen sain kokardin käteeni viimein Ikääni vuoden, kaks lisäten, oli hinku sankaritekoihin kiirein Taakse poistu! Ja Asento! Olalle vie! – käskyt seuraavana Jumalasta Ja kun ruotu on suora ja leveä tie, miltä tuntuikaan se sotilaasta Minä havahduin huutoon ja toverin näin saaneen sirpalekäätyjä kaulaan Nyt hän kaskeaa kantojaan alta päin, mitä hänelle voisikaan laulaa? Ehkä mudasta, hurmeesta, haudoistakin vaiko lämmöstä kodikkaasta? Mut vaik’ äitiä huusin, ei hän saapunutkaan Minä sarkana makaan myös kynnösmaan Jossa jäljellä ei kiveä, kantoakaan Eikä nimiämme muista ainoakaan Miltä tuntuukaan sotilaasta